Volatiliteetti
Volatiliteetti on sijoittajan mittari epävarmuudelle. Se kertoo, kuinka paljon ja kuinka nopeasti sijoituskohteen (kuten osakkeen tai rahaston) arvo on historiallisesti heilahdellut. Korkea volatiliteetti tarkoittaa suuria kurssimuutoksia ylös ja alas, mikä viittaa korkeampaan riskiin. Matala volatiliteetti tarkoittaa tasaista ja vakaata arvonkehitystä. Volatiliteetti on yksi keskeisimmistä riskimittareista sijoittamisessa ja rahoitusteoriassa.
Volatiliteetti lasketaan tyypillisesti tuottojen keskihajontana tietyllä aikavälillä. Historiallinen volatiliteetti kertoo, kuinka paljon kohteen hinta on vaihdellut menneisyydessä, esimerkiksi viimeisen vuoden tai kuukauden aikana. Implisiittinen volatiliteetti puolestaan johdetaan optiohinnoista ja kertoo markkinoiden odotuksista tulevaisuuden hintavaihtelusta. VIX-indeksi, jota kutsutaan “pelkoindeksiksi”, mittaa S&P 500 -indeksin implisiittistä volatiliteettia.
Sijoittajalle volatiliteetti on kaksiteräinen miekka. Se tuo riskiä, mutta mahdollistaa myös korkeammat tuotot. Jos kurssit eivät koskaan heilahtelisi, ei olisi myöskään mahdollisuutta tehdä voittoa ostamalla halvalla ja myymällä kalliilla. Historiallisesti osakemarkkinat ovat tuottaneet paremmin kuin korkosijoitukset juuri siksi, että sijoittajat vaativat kompensaatiota volatiliteetin aiheuttamasta epävarmuudesta. Tätä kutsutaan riskipreemioksi.
Eri omaisuusluokilla on tyypillisesti erilainen volatiliteettitaso. Osakkeet ovat yleensä volatilimpia kuin joukkovelkakirjat, ja kehittyvien markkinoiden osakkeet volatilimpia kuin kehittyneiden markkinoiden osakkeet. Kryptovaluutat ovat äärimmäisen volatileja, kun taas säästötilit eivät ole volatiileja lainkaan (mutta niiden tuotto on vastaavasti matala).
Volatiliteetti vaihtelee myös ajassa. Rauhallisina aikoina markkinat liikkuvat tasaisesti, mutta kriisitilanteissa volatiliteetti voi kasvaa räjähdysmäisesti. Finanssikriisi 2008 ja koronapandemian alku 2020 olivat äärimmäisen korkean volatiliteetin aikoja, jolloin osakemarkkinat saattoivat liikkua useita prosentteja päivässä. Korkea volatiliteetti voi olla pelottavaa, mutta se tarjoaa myös ostotilaisuuksia pitkäjänteiselle sijoittajalle.
Pitkäjänteinen sijoittaja voi hyödyntää volatiliteettia ajallisella hajauttamisella eli kuukausisäästämisellä. Kun sijoitat säännöllisesti samansuuruisen summan, ostat enemmän osuuksia kurssien ollessa alhaalla ja vähemmän kurssien ollessa korkealla. Tämä tasoittaa keskihintaa ajan myötä ja vähentää huonon ajoituksen riskiä. Tätä strategiaa kutsutaan dollarikustannusten keskiarvoistamiseksi.
Riskinsietokyky on keskeinen tekijä sijoittajan suhtautumisessa volatiliteettiin. Jotkut sijoittajat pystyvät katsomaan 30 prosentin kurssilaskua huoletta tietäen, että markkinat yleensä toipuvat pitkällä aikavälillä. Toiset hermostuvat jo muutaman prosentin pudotuksesta ja myyvät paniikissa tappiolla. Oman riskinsietokyvyn tunteminen on tärkeää, jotta voi rakentaa sijoitussalkun, jonka kanssa pystyy nukkumaan yönsä rauhassa.
Volatiliteetin hallintaan on useita keinoja. Hajautus eri omaisuusluokkiin, toimialoihin ja maantieteellisiin alueisiin vähentää salkun kokonaisvolatiliteettia. Korkosijoitusten lisääminen salkkuun tyypillisesti vakauttaa arvonkehitystä. Stop loss -toimeksiannot voivat rajoittaa tappioita yksittäisissä osakkeissa. Optiot ja muut johdannaiset tarjoavat mahdollisuuksia suojautua volatiliteetilta tai spekuloida sillä.
Volatiliteetti ei ole sama asia kuin riski, vaikka termejä usein käytetään synonyymeinä. Volatiliteetti mittaa lyhyen aikavälin hintavaihtelua, kun taas riski voi tarkoittaa myös pysyvää pääoman menetystä. Laadukas yhtiö, jonka osakekurssi vaihtelee voimakkaasti, voi olla pienempi riski pitkällä aikavälillä kuin heikkolaatuinen yhtiö, jonka kurssi liikkuu tasaisesti. Volatiliteetin ymmärtäminen auttaa tekemään parempia sijoituspäätöksiä ja hallitsemaan tunteita markkinoiden heilahteluissa.
