Takaus

Takaus on yleinen tapa turvata lainan takaisinmaksu pankille. Takaus voi olla henkilötakaus tai reaalivakuus. Henkilötakauksessa (usein omavelkainen takaus) takaaja vastaa velasta koko omaisuudellaan kuin omastaan. Jos lainanottaja ei maksa lyhennyksiä, pankki voi periä ne suoraan takaajalta ilman pitkällisiä oikeusprosesseja. Takaus on merkittävä taloudellinen vastuu, jonka seuraukset voivat olla vakavia.

Takaustyyppejä on useita, ja niiden erot ovat tärkeitä ymmärtää. Omavelkainen takaus on takauksista ankarin: velkoja voi vaatia maksua suoraan takaajalta ilman, että on ensin yrittänyt periä velkaa päävelalliselta. Toissijainen takaus antaa takaajalle oikeuden vaatia, että velkoja yrittää ensin periä velkaa päävelalliselta. Käytännössä useimmat pankkien vaatimat takaukset ovat omavelkaisia.

Täytetakaus kattaa koko velan, kun taas osatakaus kattaa vain osan. Esimerkiksi vanhemmat voivat taata lapsensa asuntolainasta 50 000 euroa, mikä vähentää pankin riskiä ja voi mahdollistaa edullisemman marginaalin tai pienemmän omarahoitusosuuden.

Valtiontakaus on yleinen esimerkiksi opintolainoissa ja ASP-lainoissa. Tällöin valtio sitoutuu maksamaan osan lainasta, jos velallinen ei siihen kykene. Valtiontakaus on riskitön lainanottajalle ja usein myös edullisempi kuin yksityishenkilön takaus tai muu vakuus.

Takaajaksi ryhtyminen on iso vastuu, jota ei pidä ottaa kevyesti. On tärkeää ymmärtää, että pahimmassa tapauksessa voit joutua maksamaan koko velan korkoineen ja kuluineen. Takausvastuu ei katoa, vaikka suhde päävelalliseen muuttuisi – esimerkiksi avioero ei vapauta entistä puolisoa toisen velan takaamisesta.

Ennen takaajaksi ryhtymistä kannattaa selvittää useita asioita. Mikä on taattavan velan määrä ja miten se voi muuttua? Onko päävelallisella realistinen kyky maksaa velka? Mikä on oma taloudellinen tilanne ja kestäisikö se mahdollisen takausvastuun? Mitä muita vakuuksia lainalla on? Näiden kysymysten vastaukset auttavat arvioimaan takaukseen liittyvää riskiä.

Takaus on muotoon sidottu oikeustoimi, joka tulee tehdä kirjallisesti. Pankit vaativat yleensä takaajan allekirjoituksen lainasopimukseen tai erilliseen takaussitoumukseen. Takaajalla on oikeus saada tietoa taattavan velan määrästä ja päävelallisen maksukäyttäytymisestä.

Jos takaaja joutuu maksamaan velan päävelallisen puolesta, hänelle syntyy regressioikeus eli oikeus vaatia maksamansa summa takaisin päävelalliselta. Käytännössä tämä oikeus voi olla vaikea toteuttaa, jos päävelallinen on maksukyvytön. Takaaja voi myös joutua maksamaan perintäkuluja ja viivästyskorkoja, jotka voivat merkittävästi kasvattaa velan kokonaismäärää.

Siksi takauspäätös kannattaa tehdä harkiten, ei pelkästään auttamisen halusta. Taloudellinen auttaminen läheistä on ymmärrettävä motiivi, mutta sen ei pitäisi vaarantaa omaa taloudellista turvallisuutta. Vaihtoehtona takaukselle voi harkita esimerkiksi lahjoitusta, joka ei sido takaajan taloutta tulevaisuudessa.