Sijoitussalkku
Sijoitussalkku (portfolio) on sijoittajan kaikkien sijoitusten kokoelma, joka voi sisältää osakkeita, rahastoja, joukkovelkakirjoja, kiinteistöjä ja muita omaisuuseriä. Salkun koostumus määrittelee sijoittajan riskiprofiilin ja vaikuttaa merkittävästi sijoitusten tuottoon ja arvonvaihteluun. Sijoitussalkun rakentaminen ja hallinta on yksi tärkeimmistä päätöksistä, joita sijoittaja tekee.
Hyvä sijoitussalkku on hajautettu eri omaisuusluokkiin, toimialoihin ja maantieteellisille alueille. Hajautus vähentää salkun kokonaisriskiä, koska eri sijoituskohteet reagoivat markkinatilanteisiin eri tavoin. Jos yksi sijoitus laskee, toinen voi nousta tai pysyä vakaana, mikä tasoittaa salkun arvonvaihtelua. Moderni salkkuteoria perustuu ajatukseen, että hajautuksella voidaan saavuttaa paras mahdollinen tuotto-riski-suhde.
Allokaatio eli omaisuusluokkien painotus on salkun tärkein päätös tuoton ja riskin kannalta. Tutkimusten mukaan allokaatio selittää suurimman osan salkun tuottoeroista, ei yksittäisten osakkeiden valinta. Tyypillisiä omaisuusluokkia ovat osakkeet, korot (joukkovelkakirjat), kiinteistöt ja hyödykkeet. Aggressiivinen sijoittaja painottaa osakkeita, kun taas varovainen sijoittaja suosii korkoja ja muita matalariskisiä kohteita.
Sijoittajan ikä, riskinsietokyky ja sijoitushorisontti vaikuttavat salkun optimaaliseen rakenteeseen. Nuori sijoittaja, jolla on pitkä sijoitusaika edessään, voi ottaa enemmän riskiä ja painottaa osakkeita. Eläkeikää lähestyvä sijoittaja puolestaan tyypillisesti vähentää osakkeiden osuutta ja lisää korkosijoituksia salkun vakauttamiseksi. Tätä kutsutaan sijoitusten elinkaariajatteluksi.
Salkun säännöllinen tasapainotus (rebalansointi) varmistaa, ettei markkinaliikkeet muuta alkuperäistä sijoitusstrategiaa tahattomasti liian osake- tai korkopainotteiseksi. Jos osakkeet ovat nousseet voimakkaasti, niiden osuus salkusta on kasvanut, ja salkku on riskialttiimpi kuin alun perin suunniteltu. Rebalansoinnissa myydään osa nousseista sijoituksista ja ostetaan laskeneiden tilalle, jotta alkuperäinen allokaatio palautuu.
Sijoitussalkun rakentaminen voi tapahtua osakepoiminnalla, eli valitsemalla yksittäisiä osakkeita, tai passiivisesti indeksirahastojen ja ETF:ien avulla. Aktiivinen sijoittaja analysoi yrityksiä ja pyrkii valitsemaan markkinoita paremmin tuottavia osakkeita. Passiivinen sijoittaja sen sijaan ostaa koko markkinan indeksirahaston kautta ja tyytymällä markkinatuottoon. Tutkimusten mukaan suurin osa aktiivisista sijoittajista ei pysty pitkällä aikavälillä voittamaan markkinoita kulujen jälkeen.
Salkun seuranta ja arviointi ovat tärkeitä. Sijoittajan kannattaa tarkistaa salkkunsa säännöllisesti, esimerkiksi neljännesvuosittain tai vuosittain, ja arvioida, vastaako se edelleen tavoitteita ja riskinsietokykyä. Elämäntilanteen muutokset, kuten perheen perustaminen, asunnon osto tai eläköityminen, voivat edellyttää salkun uudelleenallokointia.
Sijoitussalkun verotus vaikuttaa nettotuottoon. Suomessa sijoitusten myyntivoitot ja tuotot (osingot, korot) ovat pääomatuloa, josta maksetaan veroa 30–34 prosenttia. Osakesäästötili ja sijoitusvakuutus tarjoavat verotehokkaita tapoja sijoittaa, koska verot maksetaan vasta varoja nostettaessa. Verosuunnittelu on osa kokonaisvaltaista salkun hallintaa.
Sijoitussalkun rakentamiseen on tarjolla erilaisia työkaluja ja palveluita. Robo-advisorit ovat digitaalisia palveluita, jotka rakentavat ja hallinnoivat salkkua automaattisesti sijoittajan profiilin perusteella. Perinteinen varainhoito tarjoaa henkilökohtaista neuvontaa ja salkunhoitoa varakkaammille asiakkaille. Itse tekeminen on edullisinta, mutta vaatii aikaa ja osaamista.
