Salkkuteoria
Moderni salkkuteoria (Modern Portfolio Theory, MPT) on Harry Markowitzin kehittämä teoria, jonka mukaan sijoitussalkun riskiä voi vähentää hajauttamisella ilman että odotettu tuotto vähenee samassa suhteessa. Markowitz esitteli teorian vuonna 1952 artikkelissaan “Portfolio Selection”, ja se mullisti sijoitusajattelun. Myöhemmin hän sai työstään taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 1990.
Teorian perusteet
Salkkuteoria perustuu ajatukseen, että sijoituskohteiden tuotot eivät liiku täydellisesti samaan suuntaan. Kun eri sijoituskohteiden tuotot korreloivat epätäydellisesti tai negatiivisesti, niiden yhdistäminen samaan salkkuun vähentää kokonaisriskiä. Tämä on hajauttamisen matemaattinen perusta.
Teorian mukaan yksittäisen sijoituksen riski jakautuu kahteen osaan: systemaattiseen riskiin (markkinariski) ja epäsystemaattiseen riskiin (yrityskohtainen riski). Hajauttamisella voi poistaa epäsystemaattisen riskin, mutta systemaattinen riski jää jäljelle.
Tehokkuusrintama
Teorian mukaan optimaalinen salkku sijaitsee “tehokkuusrintamalla”, jossa ei ole mahdollista saada korkeampaa tuottoa ilman lisäriskiä. Jokainen piste tehokkuusrintamalla edustaa salkkua, joka tarjoaa parhaan mahdollisen tuoton tietyllä riskitasolla – tai vaihtoehtoisesti pienimmän riskin tietyllä tuottotasolla.
Sijoittaja valitsee sopivan kohdan rintamalla riskinsietokykynsä mukaan. Konservatiivinen sijoittaja valitsee pisteen, jossa riski on matala, kun taas aggressiivinen sijoittaja voi valita korkeamman riskin ja tuoton pisteen.
Käytännön sovellukset
Salkkuteoria on perusta nykyaikaiselle sijoitusneuvonnalle ja allokaatio-päätöksille. Se korostaa hajauttamisen merkitystä yli yksittäisten sijoituskohteiden valinnan. Pankkien ja varainhoitajien sijoitusmallit perustuvat usein salkkuteorian periaatteisiin.
Indeksirahastot ja ETF:t ovat käytännön sovelluksia salkkuteoriasta: ne tarjoavat laajan hajauttamisen kustannustehokkaasti. Teorian mukaan sijoittajan ei tarvitse valita yksittäisiä osakkeita – riittää, että sijoittaa laajasti hajautettuun indeksiin.
Teorian rajoitukset
Salkkuteoriaa on kritisoitu sen oletuksista. Se olettaa, että sijoittajat toimivat rationaalisesti, tuottojen jakaumat ovat normaaleja ja historiallinen data ennustaa tulevaisuutta. Käytännössä nämä oletukset eivät aina pidä paikkaansa.
Volatiliteetti ei välttämättä ole paras riskimittari, sillä sijoittajat yleensä suhtautuvat eri tavoin nousujen ja laskujen volatiliteettiin. Lisäksi kriisitilanteissa korrelaatiot nousevat, mikä heikentää hajauttamisen tehoa juuri silloin kun sitä eniten tarvittaisiin.
Näistä rajoituksista huolimatta salkkuteoria on edelleen sijoitustoiminnan keskeinen viitekehys ja sen perusviesti – hajauta – on kestänyt ajan testin.
