Rahanpesun esto

Rahanpesun esto (AML, Anti-Money Laundering) on pankkien ja muiden ilmoitusvelvollisten (kuten kiinteistönvälittäjien ja tilintarkastajien) lakisääteinen velvollisuus. Tavoitteena on estää harmaata taloutta, terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta hyödyntämästä rahoitusjärjestelmää.

Tämä näkyy tavalliselle asiakkaalle pankin kysymyksinä: pankin on tunnettava asiakkaansa (KYC). Siksi pankki kysyy säännöllisesti tietoja rahojen alkuperästä, ulkomaanmaksujen syistä ja poliittisesta vaikutusvallasta. Jos talletat suuren summan käteistä, joudut selvittämään, mistä rahat ovat peräisin.

Nämä kysymykset eivät tarkoita, että pankki epäilisi sinua rikoksesta. Ne ovat rutiinitoimenpiteitä, joilla pankki varmistaa noudattavansa lakia. Jos pankki havaitsee epäilyttävää toimintaa, sen on tehtävä ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle.

Mikä on rahanpesu

Rahanpesu tarkoittaa toimintaa, jolla rikollisesta toiminnasta saatua rahaa pyritään saattamaan lailliseen kiertoon. Tyypillisiä rahanpesun lähteitä ovat:

• Huumekauppa ja muu järjestäytynyt rikollisuus
• Veropetokset ja talousrikokset
• Korruptio ja lahjonta
• Petokset ja varkaudet
• Terrorismin rahoitus

Rahanpesu tyypillisesti etenee kolmessa vaiheessa:

1. Sijoitusvaihe: Rikollinen raha tuodaan rahoitusjärjestelmään
2. Häivytysvaihe: Rahan alkuperä peitetään monimutkaisilla siirroilla
3. Integraatiovaihe: Raha palautetaan lailliseen talouteen

Suomen rahanpesun estämisen järjestelmä

Suomessa rahanpesun estämistä valvovat:

• Finanssivalvonta: Valvoo pankkeja ja rahoituslaitoksia
• Keskusrikospoliisi: Rahanpesun selvittelykeskus vastaanottaa ilmoitukset
• Aluehallintovirastot: Valvovat esim. kiinteistönvälittäjiä

Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä asettaa velvoitteita kaikille ilmoitusvelvollisille toimijoille.

Ilmoitusvelvollisten velvollisuudet

Pankkien ja muiden ilmoitusvelvollisten on:

Tunnistettava asiakkaat: KYC-prosessin mukaisesti varmistettava asiakkaiden henkilöllisyys ja taustatiedot.

Selvitettävä liiketoiminta: Ymmärrettävä, mitä asiakas tekee ja miksi.

Seurattava tapahtumia: Havaittava poikkeukselliset tai epätavalliset tapahtumat.

Ilmoitettava epäilyttävät tapahtumat: Tehtävä ilmoitus rahanpesun selvittelykeskukselle, jos epäilys herää.

Säilytettävä tiedot: Asiakastiedot on säilytettävä viiden vuoden ajan asiakassuhteen päättymisestä.

Epäilyttävän toiminnan tunnusmerkit

Pankit seuraavat tiettyjä varoitusmerkkejä:

• Suuret käteistalletukset ilman selitystä
• Epätavalliset ulkomaansiirrot riskimaihin
• Tilin aktiivisuus, joka ei vastaa asiakkaan profiilia
• Monimutkainen yhtiörakenne ilman selkeää liiketoimintaa
• Asiakas välttelee antamasta tietoja

Mitä tapahtuu ilmoituksen jälkeen

Kun pankki tekee ilmoituksen rahanpesun selvittelykeskukselle, asia siirtyy viranomaistutkintaan. Asiakas ei yleensä tiedä ilmoituksesta (ns. tiedonantokielto). Ilmoitus ei automaattisesti tarkoita rikosepäilyä – se voi olla vain selvityspyyntö epätavallisesta tapahtumasta.

Selvittelykeskus arvioi, onko asia tutkittava tarkemmin. Vain murto-osa ilmoituksista johtaa esitutkintaan.

Seuraamukset velvollisuuksien laiminlyönnistä

Jos pankki laiminlyö rahanpesun estämisen velvoitteita, seuraukset voivat olla vakavat:

• Huomautukset ja julkiset varoitukset
• Seuraamusmaksut (jopa miljoonaluokkaa)
• Toimiluvan rajoittaminen tai peruuttaminen
• Rikossyytteet yksittäisiä henkilöitä vastaan

Tämä selittää, miksi pankit suhtautuvat vakavasti KYC-velvoitteisiin.

Rahanpesun esto ja yksityisasiakas

Tavallisen asiakkaan näkökulmasta rahanpesun estäminen näkyy:

• Pankin kyselynä tiedoista ja tulojen alkuperästä
• Selvityspyyntönä suurista käteistalletuksista
• Kysymyksenä ulkomaansiirtojen tarkoituksesta
• Viiveenä palveluiden saamisessa, jos tietoja puuttuu

Vastaamalla pankin kysymyksiin rehellisesti ja ajallaan varmistaa sujuvan pankkiasioinnin.

Rahanpesun estämisen ymmärtäminen auttaa näkemään pankin kysymykset osana yhteiskunnan suojaamista rikollisuudelta, ei henkilökohtaisena epäilynä.