Ostovoima
Ostovoima mittaa, kuinka paljon tavaroita ja palveluita tietty rahasumma voi hankkia. Inflaatio heikentää ostovoimaa, sillä hintojen noustessa samalla rahamäärällä saa vähemmän. Deflaatiossa ostovoima kasvaa. Ostovoiman ymmärtäminen on keskeistä taloudellisessa suunnittelussa, sillä se vaikuttaa säästöjen, sijoitusten ja tulojen todelliseen arvoon.
Ostovoiman ja inflaation suhde
Inflaatio on ostovoiman suurin uhka. Kun hinnat nousevat esimerkiksi 3 prosenttia vuodessa, sadan euron ostovoima vastaa vuoden päästä vain 97 euron ostovoimaa. Kymmenen vuoden aikana 3 prosentin vuotuinen inflaatio tarkoittaa, että sadan euron ostovoima on enää noin 74 euroa nykyrahassa.
Tämä vaikuttaa erityisesti käteissäästöihin ja matalatuottoisiin talletuksiin. Jos säästötilin korko on 1 prosentti ja inflaatio 3 prosenttia, säästöjen ostovoima heikkenee 2 prosenttia vuodessa, vaikka euromääräinen saldo kasvaakin.
Ostovoiman säilyttäminen
Ostovoiman säilyttäminen on yksi säästämisen ja sijoittamisen perustavoitteista. Jos säästöt tuottavat vähemmän kuin inflaatio, ostovoima heikkenee ajan myötä, vaikka euromääräinen summa kasvaisikin. Siksi monet sijoittajat tavoittelevat vähintään inflaation ylittävää tuottoa.
Reaalituotto on käsite, joka kuvaa sijoituksen tuottoa inflaation jälkeen. Jos sijoitus tuottaa 7 prosenttia ja inflaatio on 2 prosenttia, reaalituotto on noin 5 prosenttia. Tämä on todellinen ostovoiman kasvu.
Ostovoima ja palkat
Palkkojen ostovoiman muutoksia seurataan reaalipalkan käsitteellä, joka huomioi inflaation vaikutuksen nimellispalkkoihin. Jos nimellispalkka nousee 2 prosenttia mutta hinnat nousevat 3 prosenttia, reaalipalkka ja sitä kautta ostovoima laskee 1 prosentin.
Työmarkkinaneuvotteluissa ostovoiman säilyttäminen on usein keskeinen tavoite. Ammattiliitot pyrkivät neuvottelemaan palkankorotuksia, jotka vähintään vastaavat inflaatiota.
Ostovoima ja eläkkeet
Myös eläkkeitä indeksoidaan ostovoiman ylläpitämiseksi. Suomessa työeläkkeet tarkistetaan vuosittain työeläkeindeksillä, joka huomioi sekä ansiotason että hintatason muutokset. Kansaneläkkeitä tarkistetaan kansaneläkeindeksillä.
Indeksoinnin tavoitteena on varmistaa, että eläkeläisten ostovoima ei heikkene merkittävästi ajan myötä. Käytännössä indeksointi ei aina täysin kompensoi inflaatiota, mikä voi johtaa eläkeläisten ostovoiman hitaaseen heikkenemiseen.
Ostovoiman suojaaminen
Sijoittajat voivat suojata ostovoimaansa sijoittamalla omaisuuseriin, jotka historiallisesti ovat tuottaneet inflaatiota paremmin. Näitä ovat esimerkiksi osakkeet, kiinteistösijoitukset ja inflaatiosuojatut joukkovelkakirjat. Hajauttaminen eri omaisuusluokkiin auttaa suojaamaan ostovoimaa erilaisissa markkinatilanteissa.
