Lähdevero

Lähdevero on verotustapa, jossa vero peritään heti tulon lähteellä, eli tulon maksaja pidättää veron automaattisesti ennen kuin rahat siirtyvät saajan tilille. Tämä tehokas veronkantomenetelmä varmistaa, että vero tulee maksetuksi oikea-aikaisesti ja vähentää veronkierron mahdollisuuksia. Suomessa lähdeveroa peritään tyypillisesti korkotuloista ja rajoitetusti verovelvollisten, kuten ulkomailla asuvien henkilöiden, Suomesta saamista tuloista.

Korkotulon lähdevero on tavallisin suomalaisia koskeva lähdeveromuoto. Kun pankki maksaa korkoa säästötilillesi tai määräaikaistalletuksellesi, se pidättää automaattisesti 30 prosentin lähdeveron (vuonna 2024) ennen koron tilittämistä. Jos tilillesi kertyy esimerkiksi 100 euroa korkoa, saat tililläsi vain 70 euroa – 30 euroa menee suoraan valtiolle.

Lähdeveron keskeinen etu on sen lopullisuus. Sinun ei tarvitse ilmoittaa korkotililtä saatuja korkotuloja erikseen veroilmoituksessa, sillä vero on jo maksettu ja se on lopullinen. Tämä tekee säästämisestä ja verojen maksusta vaivatonta tavalliselle tallettajalle – pankkiasioissa veroasiat hoituvat taustalla ilman lisätoimenpiteitä. Verottaja saa tiedot automaattisesti pankeilta.

Lähdeveroa sovelletaan kotimaisiin talletuskorkoihin suomalaisilta pankeilta ja pankkien sivukonttoreilta Suomessa. Jos sijoitat ulkomaiseen pankkiin, jolla ei ole Suomessa sivukonttoria, koroista ei peritä suomalaista lähdeveroa, mutta ne ovat silti veronalaista pääomatuloa ja ne pitää ilmoittaa veroilmoituksessa. Ulkomainen pankki on saattanut periä kotimaassaan lähdeveroa, joka voi olla hyvitettävissä Suomen verotuksessa verosopimuksesta riippuen.

Rajoitetusti verovelvollisille – eli henkilöille, jotka eivät asu Suomessa mutta saavat tuloja Suomesta – lähdevero on tapa varmistaa, että Suomi saa verotulonsa. Ulkomailla asuville maksettavista osingoista, koroista ja rojalteista peritään lähdeveroa, tyypillisesti 30-35 prosenttia tulolajista riippuen. Verosopimukset maiden välillä voivat alentaa lähdeveroprosenttia tai poistaa sen kokonaan, mikä estää kaksinkertaisen verotuksen.

Käytännön esimerkki: jos Suomessa oleva osakeyhtiö maksaa osinkoa ulkomailla asuvalle osakkeenomistajalle, yhtiö pidättää osingosta lähdeveron ennen maksua. Osakkeenomistaja saa nettosuorituksen, ja Suomi on saanut verotulonsa. Osakkeenomistajan kotimaa voi verottaa samaa tuloa, mutta tyypillisesti hyvittää Suomeen maksetun lähdeveron, jolloin kokonaisverorasitus vastaa asuinmaan verotasoa.

Lähdeverojärjestelmä on tehokas tapa varmistaa, että valtio saa verotulonsa oikea-aikaisesti ja kattavasti. Kun vero peritään tulon lähteellä, veron välttäminen on vaikeampaa kuin tilanteessa, jossa saajan pitäisi itse ilmoittaa ja maksaa vero. Tämä vähentää harmaan talouden riskiä ja yksinkertaistaa veronkantoa.

Suomessa lähdeveroa ei pidätetä kaikista tuloista. Esimerkiksi palkoista pidätetään ennakonpidätys, ei lähdeveroa – termit tarkoittavat eri asioita. Ennakonpidätys on ennakkomaksu lopullisesta verosta, joka määräytyy verotuksessa kokonaistulojen perusteella. Lähdevero sen sijaan on lopullinen vero, jota ei oikaista jälkikäteen (ellei kyseessä ole virhetilanne).

Sijoittajan kannalta lähdeveron lopullisuus on merkittävä etu talletussäästämisessä. Verotus on yksinkertainen ja ennustettava – tiedät tarkalleen, paljonko nettokorkoa saat. Toisaalta jos talletuksesi on tappiollinen (esimerkiksi negatiivisen koron aikana), lähdeveroa ei synny eikä tappiota voi vähentää muista pääomatuloista.

Kansainvälisessä verotuksessa lähdeverot ja verosopimukset muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden. Jos saat tuloja useasta maasta tai muutat ulkomaille, kannattaa selvittää verotilanne huolellisesti, jotta vältyt kaksinkertaiselta verotukselta ja hyödynnät mahdolliset verosopimusten tuomat edut. Veroneuvojan apu voi olla tarpeen monimutkaisemmissa tilanteissa.