Korko

Korko on yksinkertaisimmillaan rahan hinta. Kun talletat rahaa pankkiin, pankki maksaa sinulle talletuskorkoa korvauksena siitä, että saa käyttää rahojasi lainanantoon. Vastaavasti kun otat lainaa pankista, sinä maksat pankille lainakorkoa korvauksena siitä, että saat rahaa käyttöösi nyt, vaikka maksat sen takaisin myöhemmin. Korko on keskeinen käsite taloudessa ja rahoituksessa, ja sen ymmärtäminen on tärkeää niin säästäjälle kuin lainanottajallekin.

Korko ilmoitetaan yleensä prosentteina vuodessa (vuosikorko). Lainan korko koostuu tyypillisesti kahdesta osasta: viitekorosta (kuten Euribor), joka vaihtelee markkinatilanteen mukaan, ja marginaalista, joka on pankin perimä kiinteä palkkio. Korkotaso vaihtelee taloustilanteen, inflaation ja keskuspankin päätösten mukaan. Keskuspankki vaikuttaa korkotasoon ohjauskoron avulla, joka on perusta kaikille muille koroille taloudessa.

On tärkeää erottaa toisistaan nimelliskorko ja efektiivinen korko. Nimelliskorko on lainasopimuksessa ilmoitettu korko, kun taas efektiivinen korko huomioi myös korkojakson pituuden ja korkoa korolle -ilmiön. Esimerkiksi jos korko maksetaan kuukausittain vuosittaisen sijaan, efektiivinen vuosikorko on hieman nimelliskorkoa korkeampi. Todellinen vuosikorko puolestaan sisältää kaikki lainan kulut, kuten avausmaksut ja kuukausimaksut, ja on paras mittari lainan kokonaishintaa vertailtaessa.

Korkoa korolle -ilmiö on yksi talouden tehokkaimmista voimista. Kun korkotuotto lisätään pääomaan ja sille kertyy jatkossa korkoa, pääoma kasvaa eksponentiaalisesti ajan myötä. Tämä tekee pitkäaikaisesta säästämisestä erityisen tehokasta ja selittää, miksi säästämisen aloittaminen aikaisin on niin tärkeää. Samalla periaatteella toimii myös velkakierre: jos velkaa ei lyhennä, korkokulut kertautuvat ja velka kasvaa nopeasti.

Korko on keskeinen tekijä taloudessa. Matala korko kannustaa kulutukseen ja investointeihin, kun taas korkea korko kannustaa säästämiseen ja hillitsee velkaantumista. Keskuspankit käyttävät korkopolitiikkaa talouden ohjaamiseen: laskusuhdanteessa korkoja lasketaan elvyttämään taloutta, kun taas noususuhdanteessa ja inflaation kiihtyessä korkoja nostetaan hillitsemään hintojen nousua. Lainanottajalle korko on kustannus, säästäjälle se on tuottoa.

Koron määräytymiseen vaikuttavat useat tekijät. Luottoriski on yksi tärkeimmistä: mitä riskialttiimpi lainanottaja, sitä korkeampaa korkoa pankki vaatii kompensaationa mahdollisesta luottotappiosta. Vakuudellinen laina on edullisempi kuin vakuudeton, koska pankilla on vakuus turvana. Laina-aika vaikuttaa myös korkoon: tyypillisesti pidempi laina-aika tarkoittaa korkeampaa korkoa.

Korkoriski tarkoittaa riskiä siitä, että korkotaso muuttuu epäedulliseen suuntaan. Lainanottajalle tämä tarkoittaa riskiä korkojen noususta, joka kasvattaa lainanhoitokuluja. Sijoittajalle korkoriski voi tarkoittaa joukkovelkakirjojen arvon laskua korkojen noustessa. Korkoriskiltä voi suojautua esimerkiksi kiinteällä korolla, korkokatolla tai johdannaisilla.

Historiallisesti korot ovat vaihdelleet merkittävästi. Suomessa asuntolainojen korot olivat 1990-luvun alussa yli 15 prosenttia, kun taas 2010-luvulla korot laskivat lähelle nollaa. Korkojen vaihtelu vaikuttaa merkittävästi kotitalouksien talouteen ja koko yhteiskuntaan. Koron ymmärtäminen auttaa tekemään parempia päätöksiä niin säästämisessä, sijoittamisessa kuin lainaamisessakin.