Indeksikorko
Indeksikorko on viitekorko, jota käytetään lainojen hinnoittelussa vaihtuvakorkoisten lainojen pohjana. Kun lainan korko on sidottu indeksikorkoon, lainan kokonaiskorkotaso muuttuu indeksin mukana, mikä siirtää korkoriskin osittain tai kokonaan lainanottajalle. Indeksikorkojen ymmärtäminen on välttämätöntä jokaiselle, joka harkitsee vaihtuvakorkoista lainaa tai haluaa ymmärtää olemassa olevan lainansa korkomekanismia.
Yleisimpiä indeksikorkoja Suomessa ovat Euribor (erityisesti 12 kuukauden Euribor) ja prime-korko. Euribor on pankkien välinen markkinakorko euroalueella, kun taas prime on kunkin pankin itse määrittelemä viitekorko. Euribor reagoi suoremmin markkinaolosuhteisiin ja keskuspankin ohjauskorkoihin, kun taas prime muuttuu harvemmin ja on yleensä vakaampi.
Lainan kokonaiskorko muodostuu indeksikorosta ja marginaalista. Jos esimerkiksi 12 kuukauden Euribor on 3,5 % ja marginaali 0,8 %, lainan kokonaiskorko on 4,3 %. Marginaali on kiinteä koko laina-ajan, mutta indeksikorko voi vaihdella merkittävästi. Tämä tekee vaihtuvakorkoisen lainan kuukausierästä tai kokonaiskustannuksista vaikeasti ennustettavia.
Indeksikoron tarkistusväli määrittää, kuinka usein lainan korko päivitetään vastaamaan senhetkistä markkinakorkoa. Yleisimmät tarkistusvälit ovat 3, 6 tai 12 kuukautta. Lyhyempi tarkistusväli tarkoittaa nopeampaa reaktiota korkomuutoksiin – sekä nousuihin että laskuihin. Pidempi tarkistusväli antaa enemmän ennustettavuutta mutta voi viivästyttää hyötyä korkojen laskiessa.
12 kuukauden Euribor on yleisin asuntolainojen viitekorko Suomessa. Sen suosio perustuu siihen, että korko tarkistetaan vain kerran vuodessa, mikä antaa lainanottajalle paremman ennustettavuuden. Lyhyemmät Euribor-korot (3 tai 6 kuukautta) reagoivat nopeammin markkinamuutoksiin ja voivat olla edullisempia nousevien korkojen ympäristössä, mutta tuovat enemmän vaihtelua kuukausierään.
Prime-korko eroaa Euriborista siinä, että se on pankin oma sisäinen viitekorko. Prime muuttuu tyypillisesti harvemmin kuin Euribor, koska pankit haluavat tarjota asiakkailleen vakautta. Tämä voi olla etu nousujen aikana (prime nousee hitaammin) mutta haitta laskujen aikana (prime laskee hitaammin). Prime-lainoissa marginaalit ovat usein korkeammat kuin Euribor-lainoissa.
Indeksikorkoon sidottu laina tarkoittaa, että lainanhoitokustannukset voivat vaihdella merkittävästi markkinatilanteen mukaan. Kun indeksikorko nousee, myös lainan kuukausierä kasvaa (jos laina-aika on kiinteä) tai laina-aika pitenee (jos kuukausierä on kiinteä). Vuosina 2022-2023 koettu nopea koronousu yli kolmi, joka nosti monien asuntolainojen kuukausierää sadoilla euroilla, oli konkreettinen esimerkki tästä riskistä.
Lainanottajan on tärkeää varautua korkojen vaihteluun. Stressitesti omalle lainalle – miten kuukausierä muuttuisi, jos korko nousisi 2-3 prosenttiyksikköä – auttaa arvioimaan riskin suuruutta. Korkokatto on yksi tapa rajoittaa korkoriskiä: se määrittelee enimmäiskoron, jota korkeammaksi lainan korko ei voi nousta. Korkokatosta veloitetaan erillinen palkkio.
Vaihtoehto vaihtuvakorkoisten lainojen korkoriskille on kiinteäkorkoinen laina, jossa korko pysyy samana koko sovitun jakson ajan. Kiinteä korko on tyypillisesti vaihtuvakorkoista kalliimpi, mutta tuo ennustettavuutta. Monien lainasopimuksissa on mahdollisuus vaihtaa vaihtuvasta kiinteään korko laina-aikana, mikä voi olla viisasta, jos korot ovat nousussa.
Lainasopimusta tehdessä on tärkeää ymmärtää, mihin indeksikorkoon laina on sidottu ja kuinka usein korko tarkistetaan. Nämä ehdot vaikuttavat merkittävästi lainan kokonaiskustannuksiin ja ennustettavuuteen. Vertaile eri pankkien tarjouksia huolellisesti ja huomioi sekä marginaali että valittu indeksikorko kokonaisuutena.
Historiallisesti Euribor on vaihdellut merkittävästi: se oli yli 5 % ennen vuoden 2008 finanssikriisiä, lähellä nollaa tai jopa negatiivinen 2010-luvulla, ja nousi taas yli 4 %:iin 2023. Tämä osoittaa, kuinka suuri vaikutus indeksikorolla voi olla lainan kokonaiskustannuksiin pitkän laina-ajan kuluessa.
