Hajauttaminen
Hajauttaminen on sijoittamisen kultainen sääntö: “älä laita kaikkia munia samaan koriin”. Jakamalla sijoitukset eri kohteisiin, toimialoille, maantieteellisille alueille ja omaisuusluokkiin (kuten osakkeet, korot, asunnot), sijoittaja voi pienentää salkkunsa kokonaisriskiä ilman, että tuotto-odotus välttämättä laskee merkittävästi. Hajauttaminen on yksi harvoista “ilmaisista lounaista” sijoittamisessa, koska se vähentää riskiä ilman vastaavaa tuoton alenemista.
Hajauttamisen idea perustuu siihen, että eri sijoituskohteet reagoivat markkinatilanteisiin eri tavalla. Kun yksi sijoitus laskee, toinen saattaa nousta tai pysyä vakaana, mikä tasoittaa salkun arvonvaihtelua. Tätä kutsutaan negatiiviseksi korrelaatioksi sijoituskohteiden välillä. Esimerkiksi osakkeet ja valtionlainat liikkuvat usein eri suuntiin: kun osakkeet laskevat talouden epävarmuuden vuoksi, sijoittajat hakevat turvaa valtionlainoista, mikä nostaa niiden hintaa.
Hajautus voidaan jakaa useisiin ulottuvuuksiin. Omaisuusluokkahajautus tarkoittaa varojen jakamista eri omaisuusluokkiin, kuten osakkeisiin, korkosijoituksiin, kiinteistöihin ja hyödykkeisiin. Maantieteellinen hajautus tarkoittaa sijoittamista eri maihin ja maanosiin. Toimialahajautus tarkoittaa sijoittamista eri toimialojen yrityksiin. Yhtiökohtainen hajautus tarkoittaa sijoittamista useisiin eri yrityksiin saman toimialan sisällä.
Ajallinen hajauttaminen, eli sijoittaminen säännöllisesti (esim. kuukausisäästäminen), on myös tehokas tapa välttää riskiä sijoittaa kaikki rahat juuri markkinahuippujen aikaan. Tätä kutsutaan myös dollarikustannusten keskiarvoistamiseksi. Kun sijoitat säännöllisesti samansuuruisen summan, ostat enemmän osuuksia hintojen ollessa alhaalla ja vähemmän hintojen ollessa korkealla. Lopputuloksena keskimääräinen ostohintasi tasoittuu.
Tehokas hajauttaminen suojaa sijoittajaa yksittäisen yhtiön konkurssilta tai yhden maan talouskriisiltä. Jos sijoitat kaiken yhteen yhtiöön ja se menee konkurssiin, menetät kaiken. Mutta jos sijoitat sataan yhtiöön, yhden konkurssi vaikuttaa vain prosenttiin salkustasi. Rahastot ja ETF:t ovat helppoja tapoja toteuttaa hajauttaminen, sillä yksi rahasto-osuus voi sisältää satoja tai tuhansia eri arvopapereita.
Modernin salkkuteorian mukaan hajautuksella voidaan poistaa niin sanottu epäsystemaattinen riski eli yrityskohtainen riski. Systemaattista riskiä eli markkinariskiä, joka koskee koko markkinaa, ei voi poistaa hajautuksella. Tämän vuoksi hyvinkin hajautettu osakesalkku laskee, kun koko osakemarkkinat laskevat. Omaisuusluokkahajautus eri markkinoihin (osakkeet, korot, kiinteistöt) voi kuitenkin lieventää myös systemaattista riskiä.
Liiallinen hajauttaminen (diworsification) on myös mahdollista. Jos salkussa on liian monta sijoituskohdetta, salkun hallinta vaikeutuu, kulut kasvavat ja tuotto voi laimentua markkinatuoton tasolle. Tutkimusten mukaan osakesalkussa noin 20–30 hyvin valittua osaketta tarjoaa suurimman osan hajautuksen hyödyistä. Rahastosijoittajalle liiallinen hajautus voi tarkoittaa useiden samankaltaisten rahastojen omistamista, jotka todellisuudessa sijoittavat samoihin kohteisiin.
Hajautus on erityisen tärkeää pitkäaikaisessa sijoittamisessa. Lyhyellä aikavälillä markkinat voivat käyttäytyä arvaamattomasti, mutta pitkällä aikavälillä hajautettu salkku tyypillisesti tasoittaa arvonvaihtelua ja tuottaa kohtuullista tuottoa. Hajautus ei takaa voittoa tai suojaa tappioilta, mutta se on tehokas riskienhallinnan työkalu jokaiselle sijoittajalle.
