Fyysinen kortti

Fyysinen kortti on konkreettinen maksukortti, jota voi käyttää kaupoissa, automaateilla ja muissa fyysistä korttia vaativissa maksupaikoissa. Tämä perinteinen korttityyppi on edelleen yleisin maksutapa kaupan kassalla, vaikka digitaaliset maksutavat ovat yleistyneet nopeasti. Fyysisen kortin ymmärtäminen auttaa valitsemaan sopivat maksutavat eri tilanteisiin ja käyttämään korttia turvallisesti.

Fyysinen kortti eroaa virtuaalikortista, joka on vain digitaalisessa muodossa puhelimessa, tabletissa tai verkkopalvelussa. Virtuaalikortti sopii verkko-ostoksiin ja mobiilimaksamiseen, mutta fyysistä korttia tarvitaan tilanteissa, joissa digitaalinen vaihtoehto ei toimi tai ole käytettävissä. Monet pankit tarjoavat asiakkailleen molemmat vaihtoehdot, jotka jakavat saman tilin mutta voivat olla eri korttinumeroilla turvallisuuden parantamiseksi.

Fyysisessä kortissa on tyypillisesti siru ja/tai magneettiraita sekä lähimaksuominaisuus. Siru on turvallisin tapa tehdä maksuja, koska se luo jokaiselle tapahtumalle yksilöllisen tunnisteen, jota ei voi kopioida. Magneettiraita on vanhanaikainen teknologia, joka on alttiimpi väärinkäytöksille, mutta sitä tarvitaan vielä joissain maissa ja tilanteissa. Lähimaksu perustuu NFC-teknologiaan ja mahdollistaa nopean maksamisen ilman kortin syöttämistä lukijaan.

Kortin pinnassa on usein korttinumero, voimassaoloaika ja haltijan nimi. CVC-koodi sijaitsee tyypillisesti kortin kääntöpuolella. Joissakin uusissa korteissa nämä tiedot on siirretty kokonaan kortin takapuolelle tai poistettu kokonaan turvallisuussyistä – korttitiedot löytyvät silloin pankin sovelluksesta. Tämä vähentää riskiä, että joku kopioi korttitiedot vilkaisemalla korttia.

Kortin materiaalit ovat kehittyneet perinteisestä muovista monipuolisemmiksi. Peruskortit ovat tyypillisesti PVC-muovia, mutta premium-kortit voivat olla metallia tai kierrätettyjä materiaaleja. Jotkut pankit tarjoavat biohajoavia tai kierrätysmateriaaleista valmistettuja kortteja ympäristötietoisille asiakkaille. Metallikortteja pidetään usein statussymboleina, ja ne liittyvät premium-asiakkuuksiin ja -etuihin.

Fyysistä korttia tarvitaan edelleen monissa tilanteissa, joissa digitaaliset vaihtoehdot eivät toimi. Ulkomailla, erityisesti EU:n ulkopuolella, mobiilimaksu ei välttämättä toimi kaikissa paikoissa. Käteisautomaatilla rahan nostaminen vaatii fyysisen kortin. Joissakin pienissä kaupoissa tai tapahtumissa maksupääte ei tue lähimaksua puhelimella. Vuokra-autojen ja hotellien varaukset vaativat usein fyysisen kortin varmuuden vuoksi.

Kortin säilytys ja käsittely vaikuttavat sen kestävyyteen ja turvallisuuteen. Korttia ei pidä taivuttaa, naarmuttaa tai altistaa äärimmäisille lämpötiloille. Magneettien lähellä säilyttäminen voi vahingoittaa magneettiraitaa. Kortti kannattaa säilyttää lompakossa suojassa, ja PIN-koodia ei saa kirjoittaa ylös samaan paikkaan kortin kanssa.

Turvallisuuden kannalta fyysinen kortti on alttiimpi varkauksille ja väärinkäytöksille kuin digitaalinen vaihtoehto. Jos kortti katoaa tai varastetaan, se tulee sulkea välittömästi pankin mobiilisovelluksella tai soittamalla asiakaspalveluun. Nykyaikaiset pankit tarjoavat mahdollisuuden sulkea ja avata kortti hetkellisesti sovelluksesta, mikä on hyödyllistä jos kortti on vain hukassa. Kortin katoamisesta kannattaa tehdä myös rikosilmoitus varkauden sattuessa.

Kortin voimassaoloaika on tyypillisesti 3-5 vuotta, minkä jälkeen pankki lähettää automaattisesti uuden kortin. Voimassaoloajan päättyessä vanhan kortin voi tuhota leikkaamalla sen useaan osaan, erityisesti sirun ja magneettiraidan kohdalta. Korttinumero pysyy usein samana, mutta voimassaoloaika ja CVC-koodi vaihtuvat.

Tulevaisuudessa fyysisten korttien merkitys todennäköisesti vähenee mobiilimaksamisen yleistyessä. Jo nyt monet nuoret aikuiset käyttävät ensisijaisesti puhelinta maksamiseen ja pitävät fyysistä korttia vain varalla. Siirtymä on kuitenkin hidas, ja fyysiset kortit säilyvät osana maksujärjestelmää vielä pitkään.