Charter-arvo

Charter-arvo viittaa pankin toimiluvan eli pankkioikeuksien taloudelliseen arvoon. Tämä konsepti on keskeinen pankkiteorian ja finanssimarkkinoiden valvonnan kannalta, sillä se selittää, miksi pankit käyttäytyvät tietyillä tavoilla ja miten sääntelyjärjestelmä voi vaikuttaa pankkien riskinottoon. Charter-arvon ymmärtäminen auttaa hahmottamaan pankkijärjestelmän dynamiikkaa ja sääntelyn merkitystä rahoitusvakaudelle.

Pankin charter-arvo syntyy siitä, että pankilla on oikeus ottaa vastaan talletuksia, myöntää luottoja ja tarjota muita pankkipalveluita säännellyllä markkinalla. Toimilupa on etuoikeus, jonka myöntää Finanssivalvonta tai vastaava valvontaviranomainen. Koska pankkitoiminta on luvanvaraista, markkinoille ei pääse vapaasti, mikä antaa olemassa oleville pankeille kilpailuetua ja mahdollisuuden ansaita ylituottoja.

Charter-arvon käsite kehitettiin 1980-luvulla selittämään pankkien käyttäytymistä riskien suhteen. Keskeinen oivallus on, että mitä arvokkaampi toimilupa on, sitä enemmän pankilla on menetettävää huonosta käytöksestä tai liiallisesta riskinotosta. Pankki, jolla on korkea charter-arvo, toimii varovaisemmin, koska konkurssi tai toimiluvan menettäminen tarkoittaisi arvokkaan oikeuden menetystä. Tämä sisäsyntyinen kannustin täydentää ulkoista valvontaa.

Vastaavasti matala charter-arvo voi kannustaa riskinottoon. Jos pankilla ei ole paljon menetettävää, se saattaa ottaa suurempia riskejä tavoitellessaan korkeampia tuottoja – jos keinottelut onnistuvat, pankki hyötyy, mutta jos ne epäonnistuvat, tappiot siirtyvät tallettajille tai talletussuojajärjestelmälle. Tämä on esimerkki moraalikadon ongelmasta pankkijärjestelmässä.

Charter-arvoon vaikuttavat monet tekijät. Kilpailun lisääntyminen alentaa charter-arvoa, koska pankkien mahdollisuudet ansaita ylituottoja vähenevät. Deregulaatio ja markkinoiden avautuminen voivat siksi lisätä pankkijärjestelmän riskejä. Vastaavasti taloudellinen kasvu, vakaa korkotaso ja kannattava liiketoimintaympäristö nostavat charter-arvoa ja tukevat vakaampaa pankkitoimintaa.

Keskuspankit ja finanssivalvojat seuraavat pankkien charter-arvoa yhtenä indikaattorina, joka kertoo pankkijärjestelmän vakaudesta ja pankkien sisäisistä kannustimista vastuulliseen toimintaan. Valvontapolitiikassa pyritään usein tasapainottamaan kilpailun edistämistä ja charter-arvon ylläpitämistä. Liian tiukka kilpailu voi heikentää pankkien vakautta, kun taas liian suojattu markkina voi johtaa tehottomuuteen ja kuluttajien kannalta huonoihin ehtoihin.

Historiallisesti charter-arvon merkitys korostui 1990-luvun ja 2000-luvun finanssikriiseissä. Tutkimukset osoittivat, että pankit, joiden charter-arvo oli matala ennen kriisiä, ottivat suurempia riskejä ja kärsivät todennäköisemmin ongelmista kriisin aikana. Tämä havainto on vahvistanut charter-arvon merkitystä valvontapolitiikan suunnittelussa.

Suomessa ja muualla Euroopassa pankkien toimiluvat ovat arvokkaita, koska markkinoille pääsy on tiukasti säänneltyä ja pankkitoiminta on perinteisesti kannattavaa. Euroopan keskuspankin yhteisen valvontamekanismin alaisuudessa suurimpien pankkien valvonta on harmonisoitu, mikä vaikuttaa myös charter-arvojen muodostumiseen ja vertailukelpoisuuteen.

Charter-arvo liittyy läheisesti pankin markkina-arvoon ja tuleviin tuotto-odotuksiin. Pörssilistatun pankin osakekurssi heijastaa markkinoiden näkemystä pankin ansaintakyvystä ja sitä kautta epäsuorasti charter-arvosta. Korkea kurssitaso suhteessa kirjanpitoarvoon viittaa merkittävään aineettomaan arvoon, josta osa on charter-arvoa.

Tulevaisuudessa digitalisaatio ja uudet kilpailijat, kuten fintech-yhtiöt ja neobankit, haastavat perinteisten pankkien charter-arvoa. Vaikka nämä uudet toimijat eivät välttämättä tarvitse perinteistä pankkitoimilupaa, ne kilpailevat samoista asiakkaista. Tämä voi alentaa pankkien charter-arvoa ja muuttaa alan kilpailudynamiikkaa, mikä asettaa uusia haasteita sekä pankeille itselleen että valvojille.