Allokaatio

Allokaatio eli varojen hajautus eri omaisuusluokkiin on yksi sijoittamisen perusperiaatteista. Tyypillisiä omaisuusluokkia ovat osakkeet, korot (joukkovelkakirjat), kiinteistöt, raaka-aineet ja käteinen.

Oikea allokaatio riippuu sijoittajan riskinsietokyvystä, sijoitushorisontista ja tavoitteista. Nuori sijoittaja, jolla on pitkä sijoitushorisontti, voi painottaa osakkeita, kun taas eläkeikää lähestyvä saattaa siirtää varoja vakaampiin korkosijoituksiin.

Allokaation säännöllinen tarkistaminen ja tasapainottaminen on tärkeää, sillä markkinaliikkeet muuttavat omaisuusluokkien painotuksia ajan myötä.

Omaisuusluokat

Allokaatiossa varat jaetaan eri omaisuusluokkiin, joilla on erilaiset tuotto-odotukset ja riskitasot:

Osakkeet: Korkein tuotto-odotus mutta myös suurin volatiliteetti. Sopii pitkän sijoitushorisontin sijoittajalle.

Korkosijoitukset: Valtion ja yritysten joukkovelkakirjat. Matalampi tuotto-odotus mutta vakaampi arvonkehitys.

Kiinteistöt: Suoraan tai kiinteistörahastojen kautta. Tuottavat vuokratuloa ja mahdollista arvonnousua.

Raaka-aineet: Kulta, öljy ja muut hyödykkeet. Usein inflaatiosuojana.

Käteinen: Säästötilit ja lyhyen koron rahastot. Turvallisin mutta matalin tuotto-odotus.

Strateginen allokaatio

Strateginen allokaatio on pitkäaikainen perusjakauma, joka määritellään sijoitusstrategiaa laadittaessa. Se perustuu sijoittajan:

• Riskinsietokykyyn: Paljonko arvonvaihtelua sietää?
• Sijoitushorisonttiin: Kuinka pitkäksi ajaksi varat sidotaan?
• Tavoitteisiin: Eläkkeeseen, asuntoon vai yleiseen varallisuuden kasvattamiseen?

Tyypillisiä strategisia allokaatioita ovat:

• Aggressiivinen: 80–100 % osakkeita, 0–20 % korkoja
• Maltillinen: 50–70 % osakkeita, 30–50 % korkoja
• Konservatiivinen: 20–40 % osakkeita, 60–80 % korkoja

Taktinen allokaatio

Taktinen allokaatio tarkoittaa strategisesta allokaatiosta poikkeamista markkinanäkymien perusteella. Esimerkiksi jos sijoittaja uskoo osakemarkkinoiden ylikuumentuvan, hän voi tilapäisesti vähentää osakepainoa.

Taktinen allokaatio on haastavaa, sillä se edellyttää markkinoiden ajoittamista, joka on tutkitusti vaikeaa. Useimmat sijoitusneuvojat suosittelevat pitäytymistä strategisessa allokaatiossa.

Allokaation tasapainottaminen

Markkinoiden liikkuessa allokaatio ajautuu pois tavoitteestaan. Jos osakkeet nousevat voimakkaasti, niiden osuus salkusta kasvaa. Tasapainottaminen (rebalancing) palauttaa salkun tavoiteallokaatioon.

Esimerkki: Jos tavoite on 60 % osakkeita ja 40 % korkoja, mutta osakkeiden nousu on nostanut salkun 70/30-suhteeseen, tasapainottamisessa myydään osakkeita ja ostetaan korkoja.

Tasapainottaminen voidaan tehdä:

• Säännöllisin väliajoin (esim. vuosittain)
• Kun poikkeama ylittää tietyn rajan (esim. 5 %-yksikköä)
• Uusien sijoitusten yhteydessä (ostetaan alipainoista omaisuusluokkaa)

Allokaation ikäsääntö

Yksinkertaistettu nyrkkisääntö allokaatioon on “100 - ikä = osakeosuus”. Eli 30-vuotiaalla voisi olla 70 % osakkeita, 60-vuotiaalla 40 %. Nykyään usein käytetään “110 - ikä” tai “120 - ikä” pidemmän eliniänodotteen vuoksi.

Tämä on karkea suuntaviiva, ja todellinen allokaatio tulisi määritellä yksilöllisen tilanteen perusteella.

Allokaation merkitys tuotolle

Tutkimukset osoittavat, että yli 90 % sijoitussalkun tuottovaihtelusta selittyy allokaatiolla. Yksittäisten osakkeiden valinta tai markkinoiden ajoitus vaikuttavat huomattavasti vähemmän pitkän aikavälin tuottoon.

Tämä korostaa allokaation merkitystä: tärkeämpää kuin osakevalinta on päättää, kuinka suuri osa varoista on ylipäätään osakkeissa.

Allokaation ymmärtäminen on perusta sijoitussalkun rakentamiselle ja auttaa saavuttamaan sijoitustavoitteet hallitulla riskillä.